Outi Pakkanen; Rakastaja

Otava 2013, 287s.

Mustasukkaisuus on kuvaava sana, sillä se todella tekee elämän mustaksi. Kirjaimellisesti pikimustaksi. Ja se saattaa iskeä varoittamatta, jäytää hitaasti sisältäpäin ja polttaa lopulta kaiken hiileksi.


Bestseller-hyllystä bongattu tämä Outi Pakkasen uusin. Enhän minä, tietenkään raaskinut Helsingin ylistyspakettia sinne jättää kun nyt kerran Espoossa asustan, ja Outin upeasti kuvaavat stadilaiset maisemat ovat tulossa pikku hilljaa itsellenikin tutuiksi. Juuri maisemien kuvailussa, ehdan urbaanin tunnelman luomisessa kirjailijatar on parhaimmillaan. Niin tälläkin kertaa.

Kuten kannesta ja nimestä voi päätellä, sukellamme jälleen ihmissuhteiden ryteikköön. Niistähän riittää aina ammennettavaa. Tällä(kin) kerralla henkilöittemme välit ovat raa'an tulehtuneet, eikä jännitteet purkaudu vasta kuin viime metreillä. Ei, ennen viimeistä sivua ne suorastaan rätisevät sähköä.

Teoksen päähenkilöksi nousee Veera Halme, joka näin meidän kesken on melkoinen bitch. Veera asustaa ökytalossa sisustuslehdestä reväistyssä asunnossa, jota vaalii kuin omaa lastaan. Töitä ei tarvitse tehdä, riittää kun keksii, mihin vanhempien rahoja tuhlaisi. Onneksi Veeralla on kallis maku, ja siinä shoppailun sivussa ehtii päivitellä blogiakin. Sekä tietysti ylläpitää salasuhdetta ystävänsä komeaan häntäheikkiin.

Kaikki alkoi espoolaisesta rivitaloyhtiöstä, yhteisöstä, jossa asukkaat muodostivat ystäväringin. Grillailtiin, juopoteltiin, istuttiin kesäiltoja yhdessä. Vielä nykyäänkin, kun muut ovat muuttaneet yhtä pariskuntaa lukuunottamatta muualle, ringillä on tapana kokoontua hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Tällä kertaa on Veeran vuoro toimia emäntänä. Illanistujaiset polkaistaan käyntiin kiristyneessä tunnelmassa ja vielä pahempaa on luvassa.

Nämä Pakkasen kirjat ovat siitä jänniä, etten ikinä ole oikein pitänyt kenestäkään hänen luomastaan henkilöhahmosta. Ruuanlaittaja Anna vilahtaa useimmissa teoksissa sivuhenkilönä, niin myös tässä. Hänellä on sentään asenne kohdillaan. Kuitenkin pidän itse kirjoista. Ne ovat kevyttä ja hurjan koukuttavaa luettavaa. Teoksen tempaisee yhdeltä istumalta, ja vaikkei juoni ole kovin erikoinen, jää Rakastajastakin positiivinen fiilis. Kesälomaluettavaa tämä on, erinomaista sellaista.


Ulkona on jo lämmintä, mutta näissä hiljaisissa huoneissa on edelleenkin viileää. Se tuntuu omituisen hyvältä. Särkynyt sydän ei viihdy lämpimässä.

***

Lisää teoksesta täältä