Katja Lindroos; Momo - koti elementissään

kuvat Riikka Kantinkoski, Niclas Warius, Siltala 2013, 154s.

Pane ihminen laatikkoon niin hän alkaa sisustaa sitä

Heti kun kuulin momosta, tiesin, että tässä tulee minulle mieleinen sisustuskirja. Teoksessa tuntui olevan jotain hykerryttävän anarkistista, uskoin sen edustavan raikkaasti uudenlaista näkökantaa. Ja no, sekin tietysti lisäsi kiinnostusta, että perheeni asuu tällaisessa momo-kodissa. Mutta mikä ihme sitten on momo?

Kirjan laatija, Katja Lindroos vastaa näin;

Tässä kirjassa MOMO tarkoittaa Modest Modernia - eli vaatimatonta ja modernia. Se kuvaa kaikkia niitä 1950, 1960, ja 1970-luvulla rakennettuja asuintaloja, joille ei ole tätä ennen vaivauduttu keksimään sen kummenpaa nimitystä.

Syy tämän persoonallisen teoksen syntyyn on;

 ... Momo-kirja kuitenkin kertoo ennen kaikkea nykyisyydestä. Selitys ei ole mikään sen juhlallisempi kuin oma uteliaisuuteni. En ole sisustusarkkitehti, en rakentamisen asiantuntija, en edes kaksinen remontoija. Siksi olen etsinyt ihmisiä, joilla on kyseisistä asioista oikeaa tietoa ja kutsunut itseni kylään asuntoihin, joissa asuu sellaisia, joilla on sekä silmää että ymmärrystä.

Momo on siis teos meille, jotka saatamme ahdistua perinteisten sisustuskirjojen yksitotisuudesta. Miten oma massakerrostaloasunto voisi koskaan näyttää samanlaiselta, kuin vaikkapa huone ihastuttavassa, ajanpatinoimassa rintamamiestalossa. Eihän samantyyppisestä sisutamisesta voi näissä ääripäissä edes puhua! Vai voiko? Kaikki on mahdollista, vaikka asustaakin elementtitalossa, betonihirviössä, kunhan perusasiat ovat selvillä.  Kunhan vain oppii tuntemaan talon, etsimään kauneutta sieltäkin, mistä sitä perinteisesti ei ole löydetty. Momo Manifesti toimii hyvänä apuvälineenä niille, jotka tahtovat pureutua asian ytimeen (s.153)

5 teesiä vaatimattomien ja modernien kotien puolesta

1. Hyvässä talossa näyttävää julkisivua tärkeämpää on se, voiko siellä tehdä kierroksen kolmipyöräisellä. Kysykää keneltä tahansa 2-vuotiaalta.

2. Pienet neliöt eivät tarkoita pientä kunnianhimoa.

3. Ihmisillä on taipumus inhota sitä, mikä oli kaunista omien vanhempien silmissä, ja ihannoida sitä, mikä oli kaunista omien isovanhempien silmissä. Siksi talon arvon arvioiminen tarvitsee yhden sukupolven mittaisen ajan.

4. Persoonallisesti sisustettu massa-asunto vaatii suurempaa luovuutta kuin persoonallisesti sisustettu loft-asunto.

5. Vaatimattoman modernismin mukainen koti ei ole vielä valmis. Se ei kerro miten hyvää elämää eletään, vaan antaa asukkaansa itse päättää, miltä hyvä elämä näyttää. Se ei pyri tekemään vaikutusta vaan antaa muiden vaikuttaa itseensä. Se ymmärtää olevansa asunto, ei koti. Kotiin tarvitaan ihmisiä.

Ja sitten ei muuta, kuin katsomaan ympärilleen uusin silmin. Lempeämmin ja luovemmin. Jos nimittäin kuuluu niiden onnellisten (sic!) joukkoon, jotka asuttavat momo-kotia.

kuva; Niclas Warius

Kirjassa käydään läpi perusteellisesti 1950, 1960, ja 1970-luvulla rakennetut talot, lähtien liikkeelle aikakausien talotyypeistä, rakennustavoista, edeten aina tiloihin, sisustukseen sekä erityisominaisuuksiin. Listataan plussat ja miinukset. Kehoitetaan käyttämään kaikkia aisteja, ei vain näkemään, vaan myös kuuntelemaan, haistelemaan, tunnustelemaan. Ja kun perusasiat ovat tiedossa, on sisustuksella aivan uudet lähtökohdat.

Koska itse asun perheeni kanssa 1950-luvulla rakennetussa hehkeän keltaisessa kerrostalossa, luin juuri sotien jälkeisenä aikana rakennetuista taloista kertovan kappaleen erityisen huolella. Aloin ymmärtää pikkukotiamme ja kuulemaan sen viestejä.

1950-luvun taloista on vaikea olla pitämättä. Mittasuhteet tuntuvat ihmiselle sopivilta, pienet parvekkeet ystävällisiltä, rapattu ulkoseinä muistuttaa vanhoista kivitaloista. Puhumattakaan ajalle tyypillisistä pehmeistä väreistä, jotka säteilevät iloa ja charmia kuin aurinkovarjot kesäpäivinä.

kuva; Niclas Warius

Juuri pienet huonekoot, sokkeloiset tilat, jotka selkeästi ovat suunniteltu lapsiperheitä silmällä pitäen, pitävät sisällään sekä hyvät että huonot puolensa. On hienoa, että lapset saavat omat huoneet, mutta toki sisustaminen on haasteellista varsinkin nykyaikaisilla huonekaluilla, jotka ovat pikkuisen liian isoja, antavat hiukan nurinkurisen vaikutelman, asettelipa ne sitten miten hyvänsä. Karsiminen ja askel kohti siroutta on se suunta, joka olisi omankin perheeni hyvä ottaa. Minä olen aina ajatellut, että muovilattiat on peitettävä matoilla, suuret patterit pitkillä verhoilla. Entäpä jos tekisikin toisin, antaisi näkyä sen, jota ennen on yrittänyt piilottaa? Ainakin momo-kuvissa ratkaisut hivelevät silmää ja huonekalujen eriparisuus tekee mukavan boheemin vaikutelman. Sellainen meidän koti tosin on jo nyt - rehellisen boheemi.

kuva; Riikka Kantinkoski

Vielä 50-luvulle palatakseni. Silloinhan kodit tehtiin ennen kaikkea asukkaita varten. Erillinen keittiö (kuten meillä) oli tyypillinen, koska valmiita eineksiä ei vielä ruuanlaitossa käytetty, ja alusta loppuun saakka valmistetun ruuan tuoksuja pyrittiin pitämään aisoissa. Koivu, mänty ja tiikki hallitsivat sisustusta, ja viherkasvejakin alettiin suosia vasta 50-luvulla. Unohtamatta tietenkään muovia! 60-lukua on hiukan virheellisesti pidetty muovin aikakautena, koska itse asiassa se tuli moniin koteihin jo kymmentä vuotta aiemmin.

kuva; Riikka Kantinkoski

Ja mitä olisikaan sisustuskirja ilman eläviä esimerkkejä momo-koteja asuttavista ihmisistä! Parasta antia minulle oli päästä kurkistamaan, miten herkullisia koteja massatalojen uumenista löytyykään. 50, 60 ja 70-luvun taloissa asustavia perheitä on otettu kutakin vuosilukua kohden kaksi esimerkkiä. Osalla perheistä on lapsia, osa on tehnyt valtavan remontin ennen muuttoaan, osa tyytynyt maltillisimpiin ratkaisuihin. Kutakin aikakautta on remontoinnissa kunnioitettu, ja siksi elämänmakuisia kuvia onkin ilo katsella.

Minulle jäi aivan vastustamaton hinku nähdä, lukea, kokea enemmän! Kirjan ainoa miinuspuoli onkin siinä, että se tuntuu loppuvan aivan liian aikaisin. Onneksi Katja Lindroos kertoo tutkimusmatkan olevan vielä alussa, joten innolla hyppään hänen kyytiinsä päästäkseni ihastelemaan uusia momo-koteja. Napsimaan sisustusvinkkejä, fiilistelemään. Ihana, suositeltava kirja!

kuva; Riikka Kantinkoski

Muista myös käydä täällä!