tiistaina, huhtikuuta 09, 2013

Minna Lindgren; Kuolema Ehtoolehdossa


Minna Lindgren 2013, Teos, Ulkoasu Jenni Saari, 301s.

"Sehän on kamalaa touhua", Irma sanoi. "Illalla herätetään kello kahdeksan ja annetaan unilääke. Aamulla herätetään kello kahdeksan ja annetaan piristävä pilleri. Ei se ole ihmisen elämää. Niin että Veikko teki viisasti, kun poltti tupakkaa ja kuoli ajoissa pois. Mitä luulet, kannattaisiko meidänkin ryhtyä tupakoimaan? Muutenhan me emme kuole koskaan. Döden, döden, döden."

Siiri ja Irma ovat päälle 90-vuotiaat ystävykset, jotka asuvat palvelutalo Ehtoolehdossa. Vapaa-aika, ja sitä näillä naisilla riittää, menee maksalaatikkoa lämmitellessä, punaviiniä tissutellessa ja raitiovaunuissa ajellessa. Ihastellaan pääkaupunkimme arkkitehtuuria, käydään hautajaisissa.

 "Arvaatkos mitä?" Irma aloitti ennen kuin Siiri oli ehtinyt istumaan korttipöydän ääreen. "Lierihatturouva C-rapusta ei olekaan kuollut. Ja niin kuin me ehdimme häntä jo surra!"

Kun on tietyn ikäinen, kuolemakin kiertää kaukaa. Sukulaiset ja ystävät ovat menneet aikoja sitten. Elossa olevat kullanmurut eivät ehdi omilta kiireiltään käymään. Päivät sujuvat verkkaisesti, välillä lohduton yksinäisyys on saada vallan. Silti nämä naiset eivät lannistu, elämäniloa ja huumorin pirskahduksia heillä riittää. Kunnes.

Ehtoolehto ei olekaan niin puhtoinen, kuin päällepäin voisi kuvitella. Takakansi lupaa "outoja kuolemia, lääkekauppaa ja suihkukohtauksia." Suihkukohtauksessa eräs sotaveteraani raiskataan, ja valitettavasti miesparka ehtii kuolla ennen kuin juttua ryhdytään selvittelemään. Dosetteihin ilmestyy kuin tyhjästä aina vain lisää uuden muotoisia pillereitä. Ennen niin pirteä Irma muuttuu paranoidisen sekavaksi. Ja kaiken taustalla häämöttää se pahin, ei kuolema, vaan dementiaosasto.

Sekavuutta vastaan taisteleva Siiri, teoksen päähenkilö, päättää selvittää Ehtoolehdon salaisuudet ja samalla pelastaa parhaan ystävänsä ennen kuin hänen mielensä pimenee kokonaan. Apua Siiri ja entinen opettaja Anna-Liisa saavat yllätävältä taholta, oikein mukavan oloiselta nahkaliiveihin pukeutuneelta mieshenkilöltä, joka kutsuu motoristikerhoaan enkeleiksi. "Pahuksen" enkelit, kuten Siiri vähän kirosanaa lieventää. Kun Ehtoolehdon kokkipoika Tero kokee hämärän kuoleman, kiinnostuvat Suomen enkelit tapauksesta.

Kuolema Ehtoolehdossa on kaikkea muuta kuin perinteinen dekkari. Minusta se ei varsinaisesti ole dekkari ollenkaan, vaikka rikoksia tässä tosiaan tapahtuu. Romaani on hulppean hauska kuvaus vanhuudesta, mutta kirjan edetessä hupailu saa synkempiä sävyjä. Kaikkihan tietävät miten vanhuksia kotimaassamme kohdellaan. Sujuvasanaisesti ja koskettavasti kirjoittava Lindgren nostaa nyt kirjallaan kissan pöydälle. Hyvä niin!

Minun verenpaineita nostatti Ehtoolehdon henkilökunta, joka pyrki vain riistämään puolustuskyvyttömiä vanhuksia. Ja jos järki oli asukkailla leikata liian kirkkaasti, ei muuta kuin muutama pilleri lisää dosettiin.

Sellaista se on, vai onko?

Kuolema Ehtoolehdossa on rakennettu huumorin perustukselle vaikka tarinassa itsessään ei ole mitään naurettavaa. Aihe on polttavan ajankohtainen, surullinen, mutta kirjan neuvokkaat naiset kyllä pärjäävät! Hautajaisten lisäksi Ehtoolehdossa juhlitaan myös eräitä häitä...

Oma kappaleeni päätyy nyt arvontapalkinnoksi, suurella sydämellä teosta suosittelen!



"Tekö tarkoitatte, että minä voin pahimmassa tapauksessa kuolla, niinkö?" Siiri tunsi itsensä hyvin reippaaksi ja vahvaksi. "Te olette nuori ihminen, ja ette ehkä tiedä, että vanhuus on etupäässä ikävää. Päivät kuluvat hitaasti eikä ruoka maistu miltään. Televisiosta ei tule mitään katsottavaa ja silmät väsyvät lukemisesta. Nukuttaa, mutta uni ei tule, ja sitten täytyy valvoa yöt ja nuokkua päivät. On kaikenlaista kremppaa, ihan koko ajan, pientä, mutta kuitenkin."

Kirjan on lukenut lisäkseni ainakin Lukuneuvoja

19 kommenttia:

  1. No wow, mistä näitä mielenkiintoisia kirjoja oikein nyt putkahtelee! Tämäkin vaikuttaa sellaiselta pakko saada -kirjalta. Minusta on virkistävää, että kirjassa esiintyy vaihteeksi vanhuksia. Harvemmin tulee sellaisia kirjoja luettua ja tämä vaikuttaa muutenkin varsin erikoiselta (siis hyvällä tavalla) kirjalta.

    Olen muuten itse työskennellyt nuorena tyttösenä vanhainkodissa. Se oli etsikkoaikaani ja pidin pääasiassa siitä työstä ja etenkin niistä vanhuksista. Kauhulla tulee seurattua noita juttuja, joiden mukaan vanhukset huumataan napeilla "helpoksi" ja vaivattomiksi. Kammottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä nousee kuin sieniä sateella :D

      Minustakin tarina oli virkistävän erilainen. Naisten oikeuksia puidaan joka paikassa, mutta vanhukset on unohdettu ryhmä. Toivotaan kirjalle runsaasti blogisavuja!

      Minun yksi parhaista ystävistä sai juuri vakipaikan vanhainkodilla. Hän on siitä harvinainen tapaus, että vielä tykkää työstään, silittelee asiakkaita ja juttelee heille. En itsekään ihmettelisi, vaikka vielä joskus vanhustyötä tekisin. Sillä alalla ainakin riittää hommia...

      Liian vanhaksi ei kyllä kannata elää, sen verran hirveitä juttuja noista vanhainkodeista kuulee. Suru!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen esittely kirjasta, kiitos Annika.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, lue ihmeessä tämä jos vastaan tulee :) ♥

      Poista
    2. ...mutta just Aili ei pitänyt Pienestä potenssipuodista;) Lähetin sen hänelle kun muuta luulin...

      Minä varmaan pitäisin tästäkin.

      Ja voit olla varma, että mitään hyvää ei ole odotettavissa jos vanhustenhuoltolaitokseen joutuu. Sinulla on sinne pitkä matka, mutta siitä ei aina tiedä: Kuulin just ihmisestä, joka on 40+ ja sairastui muistisairauteen ja hänet laitettiin vanhainkotiin!

      Ei masennuta silti, vaan eleteään täysillä jokainen hetki!

      Poista
    3. Leena, minulla on etiäinen, että ihastun Potenssipuotiin :) Voi kun vain jossain vaiheessa ehtisin... kesällä?

      Tämä on ihastuttava ja tärkeä kirja, ihan varmasti pitäisit! En tiedä, onko enää yksityisiltä vanhainkodeiltakaan odotettavissa parempaa palvelua. Sinne yksityiselle puolellehan tämäkin sijoittuu. Pitää varmaan aloittaa tupakanpoltto, jos näyttää siltä, ettei meinaa ajoissa pois kuolla ;)

      No niinpä, täysillä joka hetki!

      Poista
    4. Ps. Olipa ikävä kuulla tuosta 40+ tapauksesta... Kamalaa!

      Poista
  3. Kuvauksestasi tuli mieleen Pieni potenssipuoti, ruotsalaisen Karin Brunk Holmqvistin kirja - sekin kertoo vanhuksista huumorilla, tosin on aika "satumainen" eikä synkkene. Jos "vanhuskirjat" kiinnostavat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, oi, kiitos vinkistä! Luen varmasti jossain saumassa :)

      Poista
  4. Onpa kiinnostavan oloinen! Minullakin tämä on lukupinossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, kiva kuulla sitten mielipiteesi kirjasta :)

      Poista
  5. Kiinnostukseni heräsi. Upeat päähenkilöt. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, päähenkilöille kaikki kunnia :) Ole hyvä, lue ihmeessä!

      Poista
  6. Minä olen mummofani, joten taidan lukea myös tämän kirjan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että siellä toinen mummofani :) Pieni potenssipuoti napsahti välittömästi listalleni.

      Poista
  7. Tämä on ihana! Kirjoitin aamukirjoituksinani tänään oikeastaan vain kirja-arvioita. Mutta julkaisen tämän blogissani vasta viikonloppuna. En löytänyt tästä yhtään kohtaa, mistä en olisi pitänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan, tämä on mahtava! Miepäs jään odottamaan arviotasi :)

      Poista
  8. Sinun kirja esittelyn ansiosta tartuin kyseen kirjan, enkä kadu yhtään.
    Tämä kirja minun makuuni, erilainen, kostettava ja ihastuvan hauska kirja.
    Tee hyvää blogia, esittelyt hyvän, pidän siitä varsinkin otat lainauksia kirjoista.
    Kirja herätti ajastusta.

    Kiitoksia kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Maarit! Sittenhän postaus on tehnyt tehtävänsä, jos ja kun se on saanut sinut kirjaan tarttumaan :) Minä meinasin lukea nyt Satavuotias joka karkasi ikkunasta -teoksen. Näihin vanhuskirjoihin tuli oikein hinku!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥