keskiviikkona, huhtikuuta 17, 2013

Kati Hiekkapelto; Kolibri



Otava 2013, kannen suunnittelu Timo Tervoja, 381s.

Iso tummanpuhuva hahmo seisoi hänen takanaan.
- Úr Isten! Anna huusi. Säikähdys syöksyi verisuonistossa kuin myrkky.
- Juhani Rautio on tavoitettu. Pakkaapa huulipuna ja tamponit, nyt lähdetään samalle kylälle, jossa aamulla jo käytiin, Esko sanoi.
- Tuo oli kyllä paskamainen temppu! Älä ikinä enää hiippaile...
Mutta Esko oli jo kadonnut käytävään.
- Ala tulla jo, hän huusi hissin ovelta.

Rikoskirjallisuuden uusi kotimainen tähti on syttynyt - näin liputetaan Kolibrin takakannessa, ja tämä dekkariahmattihan tarttui koukkuun välittömästi. Koska luen genreä laajaalti, kuten moni on jo huomannut, en osannut odottaa ennakkoon oikein mitään. Ajattelin vain, että katsotaan, katsotaan...

Jos laatisin kuumia listoja, kuten blogiystäväni Leena Lumi, olisin nyt kirjan luettuani valmis siirtämään Kati Hiekkapellon viiden kovimman trillerikirjailijan joukkoon. Hänessä on jotain uutta ja tuoretta, ja silti riittävästi kypsyyttä selättääkseen muutaman aikansa eläneen dekkarikirjailijan. Tänä keväänä on ilmestynyt niin paljon jatkoa vanhoihin, tuttuihin sarjoihin, että on erittäin mukava saada nyt pisara uutta verta joukkoon. Joudunpa ehkä jatkossa karistelemaan joitain, jo elähtäneen tuntuisia kyydistäkin...

Joka tapauksessa tätä Anna Fekete -sarjaa, jos kirjaa sillä nimellä nyt kutsuisimme, alan seuraamaan! Annahan on mitä mahtavinta seuraa! Häntä painaa oma, vielä lukijalle hämäränpeitossa piileskelevä menneisyys, jota vain pikaisesti vilkuiltiin. Anna ei ole perinteinen pohjoismaalainen, viinaan menevä, eronnut miespoliisi, tietenkään, mutta toisaalta ei hänkään kuppiin sylje, ja ihmissuhdekuviot tuntuvat vähintäänkin sekavilta. Toisaalta Annassa on jotain helposti samaistuttavia piirteitä, mutkattomuutta ja viisautta. Anna pärjää, vaikka saa työparikseen vihamielisen rasistin, Eskon.

Anna on muuttanut Suomeen lapsena Jugoslaviasta, ja hän puhuu täydellistä suomea. Silti "mamutausta" pistää vanhempaa poliisia vihaksi, eikä hän epäröi piilottaa kiukkuaan. Kuten kuvitella voi, Annan onnistuu säilyttää kasvonsa miehen edessä, mutta silti arvostelu vihloo. Piilossa traumat nousevat pintaan, suru, tuska. Koska tutkintakaan ei ole mikään helppo. Anna on juuri aloittanut uudessa työpaikassaan pohjoissuomalaisessa kaupungissa, ja pääsee välittömästi ratkaisemaan raakaa murhaa.

Murha tapahtuu lenkkipolulla, ja uhrina on nuori, vasta poikaystävästään eronnut nainen. Myöhemmin toinenkin lenkkeilijä kuolee, tällä kertaa mies, jonka vaimo on raskaana. Uhreja yhdistää vain atsteekkijumalaa esittävä koru, jollaiset löytyvät tuulipukujen taskuista. Mitä ihmeen merkitystä korulla oikein on? Piileekö taustalla hämärä lahko, vai onko koru viesti murhaajalta?

Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Anna ryhtyy tutkimaan kaiken kiireen keskellä hätäkeskukseen saapunutta puhelua, jonka kurdityttö Dijar soittaa kuolemanpelossa. Onko tyttö sukulaistensa taholta uhkaavan kunniaväkivallan takia oikeasti hengenvaarassa? Myöhemmin Dijar peruu puheensa mutta Annapa ei suostu uskomaan tyttöä...


Kolibri on niittänyt heti ilmestyttyään mukavasti blogisauhuja. Kritiikkiä en ole teoksesta juuri lukenut, eikä minullakaan ole syytä marmattaa. Päinvastoin. Ymmärrän Kolibrin suosion. Kulunut sanonta; kirjassa on kaikki kohdallaan, pitää paikkaansa Hiekkapellon kirjan kohdalla. Dekkarissa ei sorruta turhiin takaa-ajokohtauksiin, eli toiminnallisia jännäreitä pelkäävät voivat turvallisesti heittäytyä Hiekkapellon käsivarsille. Kerronta on kuvailevaa niin henkilöiden, kuin maisemien kohdalla, turhaa kiirettä ei pidetä. Ja kuitenkaan jännite ei herpoa hetkeksikään. Nam!

Romaanin ovat ehtineet lukea ainakin jo Elegia Mariel Kirsi Kuutar ja Minna

20 kommenttia:

  1. Odotan innolla miten tämä sarja jatkuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, nimenomaan! Hiekkapellolta voi odottaa vaikka mitä :)

      Poista
  2. Minäkin odotan tälle jatkoa! Samaten olen päättänyt kylmästi jättää väliin aika monenkin entisen suosikkini ties kuinka monennen jatko-osan jo kulahtaneeseen sarjaan, kuten vaikkapa Mari Jungstedtin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, hienoa kuulla!

      Odotin kovasti Unni Lindellin Sokerivalhetta, mutta voi mikä pettymys se oli. Mons Kallentoft on myös yksi suosikkini, saas nähdä, miten uutukaisen kanssa käy... Jungstedtia en ole edes aloittanut ja Anna Jansson on kiikun kaakun. Nyt syksyllä julkaistava kirja vaikuttaa juoneeltaan melko kiehtovalta.

      Poista
  3. Taisin kiinnostua Kolibrista heti, kun ensimmäistä kertaa siitä kuulin. Laitoin muistaakseni sen heti varaukseenkin, mutta moni oli ollut minua nopeampi, joten jonotusnumeroni on vieläkin 30, vaikka varaamisesta on ainakin kuukausi, jollei enemmänkin. Koska yleensäkin olen uutuuksien suhteen lähinnä riippuvainen kirjastosta, olen kuitenkin oppinut kärsivälliseksi, ja onhan tietenkin mukavaa, että on jotakin kivaa odotettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, hitaastipa siellä kirjaston jonot etenee :( Mutta hyvää kannattaa odottaa. Tämä oli ehkä dekkarisaralta kevään positiivisin yllättäjä. Tosin vielä on pari lupaavaa tulossa, mm. Kiltti tyttö.

      Minä olen muuten uutuuksien varauksien kanssa varsinainen hätäilijä, laitan nytkin syksyn katalogien kiinnostavat kirjat varaukseen heti kun ne kirjaston tietokantaan ehtivät.

      Poista
    2. Minäkin olen kytännyt joitakin piakkoin ilmestyviä kirjoja, mutta niitä ei vain tunnu ilmestyvän kirjaston tietokantoihin. No luultavasti näin innokkaalla kyttäyksellä pääsen kuitenkin jonon kärkipäähän, ja se onkin hyvä asia, sillä olen lähinnä kytännyt niitä, joita odotan eniten.

      En ennen kirjabloggaamista pitänyt kauheasti silmällä, mitä uutuuksia on ilmestymässä, joten siksi tämän kevään uutuudet olen laittanut varaukseen lähinnä vasta sitten, kun olen niistä lukenut jo blogeista. Siinä vaiheessa jonot ovat usein jo melko pitkiä. Kesän ja syksyn uutuuksien suhteen aion olla nopeampi.

      Eikö tuo Kiltti tyttö olekin suomennos Gillian Flynnin Gone Girl -kirjasta? Se on nimittäin minulla odottamassa lukupinossa vuoroaan. :)

      Poista
    3. Ihan totta, en minäkään koskaan ollut kartalla näiden uutuuksien suhteen ennen blogiharrastusta. Ja nyt olen jo syksyn kirjoista udellut kirjaston henkilökunnalta, jotka ovat vain todenneet, etteivät ole ehtineet niistä vielä tilauksia tehdä. Kannattaa kysyä rohkeasti myös arvostelukappaleitakin suoraan kustantamoilta. Eihän se ota jos ei annakaan! Ainakin pienimmiltä kustantamoilta irtoaa kirjoa melko helposti :)

      Juu, se on just tuo Gone girl :) Minen jaksa lukea enkuksi, joten joudun aina odottamaan suomennoksia. Suomeksihan teos ilmestyy kesäkuunalussa. Hyvältä vaikuttaa!

      Poista
    4. En ole vielä uskaltautunut arvostelukappaleita pyytämään, mutta kyllä minä tässä varmaan joskus kokeilen onneani sen suhteen.

      Minä olen kuullut Gone Girlistä kehuja ja pettyneitä kommentteja, joten saa nähdä, mitä minä pidän. Kiinnostavalta vaikuttaa, mutta eihän sitä ennen lukemista tiedä, mitä mieltä kirjasta on.

      Poista
    5. Käythän vinkkaamassa, kun olet Gone Girlin lukenut. Odotan innolla mielipidettäsi!

      Otava on nuiva a.kappaleiden suhteen, mutta muilta kannattaa kokeilla. Minä uskaltauduin pyytämään siinä vaiheessa, kun lukijakuntaa oli kertynyt n. 70. Sulla on aktiivinen blogi, jossa paljon kommentoijia, joten rohkeasti vaan :D

      Poista
    6. Neljänneksi ylimmäisenä on lukupinossa eli kyllä minä sen melko pian luen. En tiedä, onko muilla ihan oikeasti varsinaisia lukupinoja, mutta minä olen kasannut seuraavaksi luettavat kirjastonkirjat pinoon lähinnä sen mukaan, onko kirjoissa varauksia ja muuten sen perusteella, miten kauan kirjat ovat olleet minulla lainassa.


      Olen kyllä ollut ihan innoissani siitä, miten monia kommentteja bloggaukseni ovat alkaneet saamaan. Niitä on todella mukavaa lukea ja niihin vastaaminen on myös hauskaa. Kiitos siis esim. sinulle monista kommenteista! :)

      On minulla tietysti jonkinlainen mutu-tuntuma siihen, mitä asioita arvostelukappalepyyntöön pitäisi laittaa, mutta silti haluaisin kysyä viisaammalta. Eli mitä sinä yleensä kirjoitat arvostelukappalepyyntöön? Osalla kustantamoissahan näyttää olevan siihen ihan lomake, joissa kyllä on lisätietoja-kenttä, mutta osalle pitäisi lähettää sähköposti.

      Poista
  4. Annika, oot sä nyt tosissas? Jotenkin en ole ikinä joutunut suomalaisen jännityksen imuun, mutta sellainen kokemus olisi toivottava.

    Mistä ihmeestä sinä nyt tuon tulevan Kevätkuolemankin löysit...En ole missään ko. kijraa nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, taidan minä olla :D Ainakin, jos puhutaan naisdekkaristeista, joita olen nyt kovalla kädellä pakollisista luettavista karsinut. Kuumalla listalla naisista voisi olla Karin Slaughter, Karin Alvtegen (vaikka hän taitaa olla jo jättänyt jännärit taakseen?), Äsa Larsson, Camilla Läckberg ja nyt tämä Kati.

      Kevätkuolema on WSOYltä, uskomattoman laadukasta tekstiä. Kallentoft on saanut kyllä kummallisen vähän blogihuomiota, vaikka julkaiseekin usein. Susa on tainnut ainoastaan häntä lisäkseni lukea.

      Poista
    2. Täytyy kaivaa WSOYn katalogi esille ja ihmetellä, miksi en sitä ottanut...

      Tietenkin Åsa, minä teen näppisvirheitä sikana.

      Aloitan jossain vaiheessa Kolibria ja ellei se vedä lähdössä tai tökkii vastaan, sitten jätän sen. Uteliaisuus tästä herää.

      Poista
    3. Leena, niinhän se kannatta tehdä! Kokeile ihmeessä Kolibria!

      Voi että, olispas huimaa kuulla, mitä mieltä Kallentoftista olet... :)

      Poista
  5. Tämä on minullakin hyllyssä :)
    Tulin oikeastaan kertomaan, että viskasin sinua haasteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, voi kiitoksia, tulen heti katsomaan :)

      Minulla on sellainen aavistus, että tulet Kolibrista pitämään!

      Poista
  6. Minullakin on tämä hyllyssä odottamassa, säästelen kirjaa kesälle. Arviosi lupaa hyvää... :)

    <3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥